Punaisesta Vaaleaksi

 Heippa kaikille! Oon jutellut useammankin ihmisen kanssa viime aikoina, jotka ovat innostuneet blondailusta. Tavoitteena siis oikeasti vaalea tukka. Monet myös miun vanhaa blogia seurailleet tietävät, että oon kokeillu jos jonkinmoisia hiuslaitoksia ja hyvin monet shokkivärit ovat tulleet tutuksi. Punainen on tullut aina pienen tauon jälkeen uudelleen tukkaani, mutta sittemmin kyllästyn pitämään aina sitä samaa väriä. Punainen sai taas väistyä, kun halusin omankin tukan vaaleaksi. Miulla ei siis koskaan ole ollut vaaleaa tukkaa, eikä edes värjättyä tavallista ruskeaa tukkaa. Mustanruskea lienee ''tavallisin'', mikä miulla on ollut.

Tiesin, että tämä operaatio tulee olemaan oikea hiusrääkkäys. Miulla on oikeasti aika ohut tukka muutenkin. Niinpä yritin tehdä tämän mahdollisimman hellästi.

 Lähtökohta oli ihan tosi kirkas punainen, niin kuin näkyy. Pyörittelin päätä peilin edessä epätoivoisena projektin aloitusvaiheessa. Lopetin värjäävien hoitoaineiden käytön ja sen sijaan vedin parit tehohoidot ja syväpuhdistavat shampoot, jotta saisin paljon väriä irti. Punainen kyllä haalistuu nopeasti, enkä olisi kehdannut laittaa nokkaani ulos ollenkaan haalistuneen punapääni kanssa.  Yleensä kun aina pidin tuon täydellisen punaisena. En kestänyt haalistunutta punaista, sillä miusta se on kauhean ruma väri.  

Varasin ajan täältä Katajanokalta lähikampaamooni. Tietenkin me sitten aloitettiin ihan vaan värinpoistolla. 

 Kun väriä oli poistettu, lopputulos näytti tältä. Tyvessä ihan vaaleaa, mutta tietenkään punaisuutta ei saa kokonaan pois.

keltapunaoranssisotku

Kampaaja ilmoitti miulle heti, että tietenkään me ei tästä kovin vaaleaa vielä saada. Miulle asia oli ok, joten päädyttiin tekemään melko tumma ruskea pohja ja runsaasti päälle vaaleaa raitaa. Jos ruskea olisi kovin vaalea, punaisuus puskisi sieltä läpi. Tummempi peitti sen kokonaan ja raidat toivat kuitenkin sitä vaaleutta jo esiin.

 Tadaa! Lopputulos siis näytti tältä. Voitte vaan kuvitella miten entinen punapää oli järkyttynyt. Tiesin kuitenkin haluavani kokeilla sen vaalean, joten ei auttanut kun totutella.

 Tein hiuksille kotona ihania hiusnaamioita ja tehohoitoja. Ennen ystäväni ylioppilasjuhlia päätin käydä ottamassa vielä vähän lisää raitaa. Tulos oli tällä kertaa jo paljon vaaleampi.

 Tulos näytti siis tältä! (On muuten hienoa yksin kotona yrittää saada fiksua kuvaa tukastaan peilin kautta)

 Tämä versio on jo paljon enemmän miun mieleen. Toki vieläkin tavoittelen vaaleampaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Enkä ole huomannut hiusteni kärsineen niin mahdottoman paljoa. Raidoitus on paljon hiusystävällisempi tapa saada pikkuhiljaa vaalea tukka.

Etuna tässä värissä punaisen jälkeen on kyllä se helppohoitoisuus. On hassua, kun ei tarvitse koko ajan miettiä värien lisäilyä. Äiti kommentoi, että tukka näyttää nyt paljon eloisammalta. Saa nähdä tosin, milloin sitä taas kyllästyy. Itseasiassa katsoessani noita punaisia hiuksia sitä taas tuli ajatelleeksi...

Tältä kuitenkin tukka näyttää tällä hetkellä, ja päivittelen tänne aina projektin etenemistä. Nyt on kuitenkin hyvä aika taas antaa hiuksille vähän lepoa. :-)

Ostokset Disneylandista

 Muutama juttu, jotka täällä kotosalla muistuttavat aina ihanasta matkastamme.

 Tottakai piti saada reissusta edes yksi Disney-paita. On osoittautunut ainakin tosi monikäyttöiseksi ja ihanaksi päällä!

 Oma suosikkini! Olin niin iloinen kun löysin kotiin jotain näkyvää, joka on samaan aikaan myös tosi tyylikäs eikä mieskään pyöritellyt niin paljoa päätään kun raahasin Disney-tavaraa kotiin.

 Uudet patalappu ja kinnas (voi suosiolla heittää ne rumat ja kuluneet roskiin) Näitä kehtaa pitää esilläkin ;-)

 Valokuva-albumi muistoillemme.

 Halusin myös kehyksen, johon laittaisin jonkun kuvan miusta ja Jennistä. Ja löydettiin Thomaksellekin tosi sopiva tuliainen yhdestä putiikista.

 Oon tosi monta vuotta halunnu tollasta Mikki Hiiri-keksimuottia ja nyt vihdoin löysin! Ja sain pari muutakin samaan pakettiin. Eikun keksejä leipomaan.

 Tää on varmaan miehen suosikki. Kröhöm. :D Mie niin mielellään laitan Disneyn paraatimusiikit soimaan ja vielä niin lujaa, että koko kämppä raikuu.

Ja ihan pakollinen jääkaappimagneetti. Meidän jääkaappi on täynnä muutenkin kaiken maailman magneetteja, mutta kaikista ulkomaankohteista täytyy saada omansa! 

I already know what my addiction is

 Shoppailuni Pariisissa. Esittelen erikseen vielä myöhemmin ostokseni Disneylandista. 
Louis Vuittonin liikehän oli etukäteen suunniteltu pakollinen kohde. Tätä laukkukokoelmaan saapunutta lisäystä varten säästelin useamman kuukauden.

Louis Vuitton Milla Clutch

 Liikkeeseen saapuessani olin päättänyt vain, että haluaisin jonkin vaaleasävytteisen pikkulaukun iltamenoja varten. En halunnut hihnatonta, mutten myöskään liian isoa hihnaa. Tämä oli siis juuri täydellinen. Olin aika mielissäni liikkeestä poistuessa! Ostosreissu oli jo ihan tosi huippu pelkästään ystävällisen henkilökunnan vuoksi.

 Ja vasta kotiin saapuessani älysin että tuossa laatassa lukee juurikin se osoite, josta ostinkin laukun. Vähän lisäiloa. Tämä on nyt oikeasti aina mukana kulkeva lämmin muisto Pariisista.

Ted Baker Shopping Bag

 Outlet-kylästä ostin lopultakin kauan haluamani Ted Bakerin ison kassin, jonne mahtuu tosi paljon tavaraa sisään. Onpahan tyylikäs tapa kantaa mukanaan kaikkea mahdollista turaa, ja rakastan tuota väriä!

Dress, Guess

  La Vallée Village oli pullollaan ihanuuksia. Siellä oli vielä jokin SuperAle-rekki, josta nappasin viimeisen kappaleen tätä mekkoa. Tosi hyvä ostos, varsinkin nyt kun ollaan saatu nauttia Suomessa lämpimistä keleistä.

Top, Diesel

 Lisää Outlet-kylän löytöjä. Päätettiin juuri ennen lähtöä vielä äkkiä kurkata Dieselin liike läpi ja heti tupsahti suoraan nenän eteen ihania tähtitoppeja. Oon nyt niin innoissani tähdistä niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

 Yhtä aikaa laukun kanssa valikoin myös iPhoneen uudet kuoret, kun edelliset olivat jo niin likaiset ja kuluneet. Miusta nää oli aika tosi nätit.

Scarf, Guess

Viimeisimpänä vielä Guessin tosi keväinen/kesäinen huivi. Miulla oli tätä ennen tasan yksi ohut huivi, joten oli ehkä ihan hyödyllinen hankinta saada toinen kaveriksi. Jostain syystä hamstraan huiveja vaan talviaikaan. Myönnettäköön kyllä että oon tosi laiska panostamaan yleisestikään asusteisiin. 

Tällaiset ihanuudet tarjosi Pariisi. On muuten hauskaa kirjoitella tänne teille vielä merkintöjä reissusta, niin se palaa elävänä jatkuvasti uudelleen mieleen ja saa aina lisää hyvää mieltä päivään. Ilma on jälleen loistava ja toivottavasti on vielä töiden jälkeenkin, niin pääsee nautiskelemaan vaikka terassille. Mukavaa viikonloppua kaikille :-)

Voihan Pariisi

 Disneylandista kohti Pariisin keskustaa.

Sää ei ollut parhaasta päästä, mutta ei näyttänyt kovin huonoltakaan. Me tytöt päätimme, että Pariisissa pitää olla hienona joten eikun mekot päälle ja hiukset kiharoille. Juna-asemalle kävellessämme olimme hyvällä tuulella ja intoa täynnä. Niin, siis oikeastaan niin kauan ennen kuin lopulta (seikkailtuamme ainakin vartin ympäri juna-asemaa ja kysyen turhaan neuvoa kun kukaan ei osaa kunnon englantia) löysimme lipunmyyntipisteen, johon oli pitkä jono. Seistyämme siinä hetken, tajusimme ettei se jono siitä mihinkään tuntunut liikkuvan. Syypääksi selvisi toiset ulkomaalaiset turistit, jotka eivät osanneet ranskaa, eivätkä oikein liioin ilmeisesti englantiakaan kun kanssakäyminen lipunmyyntitiskillä oli lähinnä viittomista ja epämääräistä möngerrystä. 

45 minuutin jonottamisen jälkeen saimme liput ja pääsimme onneksi nopeasti junaan, joka veisi meidät Outlet-kylään. Siitä matka sitten suunniteltiin jatkuvaksi eteenpäin, kohti keskustaa. Eihän me meinattu löytää koko Outlet-paikkaan ja sitten meidät yllättikin iloisesti vesisade. Sateenvarjoista huolimatta oltiin jo tässä vaiheessa ihan uitettuja koiria. La Vallée Village oli kyllä oikein mukava ja viihtyisä paikka, pieniä merkkiputiikkeja vieri vieressä. Jos sää olisi ollut parempi, olisi varmasti viihdytty siellä paljon kauemmin. Toki myös aika oli rajallinen. Me pyörähdettiin Guessin, Ted Bakerin, Calvin Kleinin, Michael Korssin ja Dieselin liikkeissä. Muuhun ei oikeastaan olisi ollutkaan aikaa, joten suunnattiin takaisin kohti juna-asemaa.

Tuuli yltyi ja sateenvarjo kääntyi nurinpäin, hyökäten kimppuun. Seurauksena tosi paljon verta vuotava sormi, ei laastareita, ei paperia. Vain Jennin laukusta löytynyt kuitti kääreenä. Sillä hetkellä olo oli kurja; sadetta ja tuulta, plus takkivalintana ihan liian vaalea beessi trenssi lähellä verta valuvaa sormea.

 Junassa oli onneksi mukavaa ja lämmintä. Nälkäkin alkoi vaivata, mutta me onnettomat onnistuimme Outletista ulos kävellessämme löytämään kaupasta vain Pringlesejä ja pillimehuviinejä. Kauppa oli iso supermarket, mutta emme vain löytäneet mistään mitään täytettyjä leipiä muistuttaviakaan asioita. Sipsit siis saivat kelvata, niin ja se viini.

Metroa oli helppo käyttää, vaikka onhan kartta iso ja vaihtoja täytyy tehdä useita. Pääsimme helposti kuitenkin Avenue des Champs-Élyséesille. Siellä oli miulle tärkeä kohde, Louis Vuittonin liike. Olin etukäteen säästänyt kuukausia ja päättänyt, että ostan sieltä jonkin pikkulaukun juhliin ja muihin iltamenoihin. Ennen sinne menoa käväisimme nopeasti apteekissa hakemassa laastareita. Liike oli mahtava, monikerroksinen ja tyylikäs. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja ostettuani laukun, mukava mies vielä suositteli meille ihan kulman takana olevaa ''Louis Vuitton taidenäyttelyä'' Näin me ainakin ymmärsimme. No, mehän marssittiin sinne sisään.

Espace culturel Louis Vuitton

 Ehkä meillä olisi pitänyt joidenkin hälytyskellojen soida jo siinä vaiheessa kun henkilökuntaan kuuluva mies ohjeistaa meidät pilkkopimeään hissiin ja kertoo, miten hissin on tarkoitus olla pilkkopimeä ja seposti suuria merkityksiä tälle asialle.

Hissistä ulos astuttuamme näämme vain huoneita täynnä synkkiä maalauksia. Alastomia ihmisiä, luurankoja ja muita omituisia taideteoksia. Okei, me ei kyllä ehkä olla Jennin kanssa kovin taiteellisia ihmisiä. Mutta ehkä se, että meidät ohjeistetaan suoraan Vuittonilta tänne, antoi hieman erilaisen kuvan määränpäästä. No, mehän hihittelimme siellä keskenämme ja pohdimme ääneen, miten me taas tällaiseenkin ollaan jouduttu.
Kiersimme näyttelyn nopeasti, sillä kiireemme ei tuntunut ainakaan helpottavan koko päivän aikana. Noloina hipsimme pois näyttelystä. Pois mennessämme meidät sisään ohjannut mies kysäisi vielä mitä mieltä olimme näyttelystä ja mitä tunteita se meissä herätti. Onneksi kummankin pokerinaama piti vielä tässä vaiheessa.

tyytyväinen uusi omistaja

 Matkamme jatkui kohti metroasemaa, sillä meidän piti päästä nyt kohti suurta tavarataloa, Galeries Lafayttea. Tässä vaiheessa Jennin jalat alkoivat tehdä kuolemaa ja koko päivän syömättömyys alkoi vihdoin heikottaa. Ei vain ollut aikaa ruokailuun. Pääsimme nopeasti tavaratalon eteen, tai siis tavaratalojen. Eteemme avautui valtavia rakennuksia, Lafaytten yksi iso talo miehille, toinen naisille ja vielä kolmas kodin tuotteille. Siinä vaiheessa harmitti jo se, ettei meillä ollut paljoa aikaa ennen tavaratalojen sulkeutumista.

Näin myös työnantajani siellä, hän oli lähtenyt työmatkalle Pariisiin. Sovimme tapaamisen tavaratalon eteen, sillä miun täytyi tuoda Sophialle Helinä-puku tytön synttäreitä varten. Vaihdoimme muutamat sanat ja naureskeltiin miten outoa on nähdä toisemme Pariisissa. Hän antoi miulle rahaa tytön pukua varten ja juuri lähtiessä kysyin vielä häneltä, että miksi ihmeessä tuolla tavaratalossa on vain miesten vaatteita. Työnantaja nauraa kovaan ääneen ja sanoo, että no me ollaan tuolla miesten tavaratalossa. Viereinen talo oli naisille. Sillä hetkellä olo oli tyhmä, mutta sentään omalle hölmöydelle jaksaa melkein aina nauraa. Eihän siinä lukenutkaan kun kissankokoisilla kirjaimilla ''MIEHET''

Juoksimme pikapikaa naisten kenkäosastolle, josta Jenni valitsi itselleen Guessin korkokengät. Itse en kipeillä ja turvonneilla jaloillani jaksanut juurikaan sovitella ja miettiä, joten jätin kengät ostamatta. Mutta siis menkää käymään noissa tavarataloissa ja järjestäkää siihen kunnolla aikaa. Ne ovat valtavia ja niissä riittää katseltavaa. Siitä säntäsimme vielä juuri ennen tavaratalojen sulkeutumista ruokapuolelle, josta keräsin tuliaisiksi suklaata. Viinipuoli meni nenän edestä kiinni ja kyllä meitä hieman suututti.

 Kipeistä jaloista ja väsymyksestä huolimatta päätimme, ettei Eiffeliä jätetä väliin. Suunnaksi siis jälleen metroasema. Alkoi olla jo myöhä, mutta ihmisiä oli vielä paljon liikkeellä. Lähestyessämme Eiffeliä, ilmestyivät myös aina ulkomailla niin kuuluisat katukauppiaat. Tällä kertaa joka hepulla oli myytävänä pieniä ja tosi rasittavasti välkkyviä Eiffel-torneja.  

Tuntui niin hassulta olla silloin siinä, se tuntui niin Pariisilta. Mieleen muistui kaikki ne elokuvat, joissa ollaan ihasteltu Eiffeliä ja haaveiltu sinne pääsystä. Jonothan ovat ilmeisesti aina ihan järkyttävät, jos haluaa mennä huipulle saakka. Meille riitti katsaus maan tasolta. Nähtyämme tämän, suuntasimme hyvillä mielin taas metrolle. Matka taittui pienen mutkan kautta, sillä pysähdyin sellaiseen pakolliseen turistikrääsäputiikkiin ja ostin parit pikkutuliaiset. 

Muutamat vaikeudet voitettuamme, kuvittelimme pääsevämme vihdoin takaisin Disneylandiin. Viimeisen illan kunniaksi oli tarkoitus mennä oikein hienosti ravintolaan syömään ja käydä tekemässä rauhassa vielä viime hetken ostokset Disneylandin kaupoista. Unohtamatta tietenkään sitä Sophian Helinä-mekkoa. No, me hypättiin Disneylandiin menevään junaan. Kröhöm, tai niinhän me luulimme. Istuimme rauhassa ja tyytyväisinä penkeillä, kunnes Jenni huomauttaa etteivät pysäkit ole samoja kuin hänen merkitsemällään metroreitillä. Samalla katsomme, miten ympärillämme oli oikeasti pelkkiä maahanmuuttajia ja myös aika hämärännäköistä porukkaa. Reaktiot olivat luokkaa ''voi helvetin helvetti'', ja eikun juuri ennen päätepysäkkiä junasta ulos. Kolkko ja pimeä juna-asema ja meillä kaiken maailman merkkivaatepussit kätösissä. ''Ryöstäkää meidät!''

 Onneksi paluujuna saapui pian ja pääsimme taas matkalle kohti oikeaa reittiä.Olkaa siis tarkkoina niiden RER-junien kanssa. Niitä on useita. Aina sitä näköjään reissun aikana kerran mokaa jonkun julkisen kulkuneuvon kanssa. Hypättiin ulos ja odotimme sitten taas kerran jossain juna-asemalla uutta junaa, joka jopa oikeasti menisi Disneylandiin. Muistan vain, että odotteluaikaa oli se 20 minuuttia ja  kirosin sitä juna-asemaa, jossa odottelimme. Nimi oli jotain luokkaa Vinsentti, eikä miun ja Jennin huumorintaju enää tuntunut riittävän tähän hommaan.

Oltiin superväsyneitä päästyämme perille. Meidän piti olla perillä noin kello 22. Mehän oltiin vasta  vähän ennen 23.30. Hienosti siis sujui se reissu. Nähtiin kuitenkin, että vielä yksi Disney-kauppa on auki ja juostiin sinne kiireesti. Saimme loput tuliaiset ja löysin Helinä-mekonkin. Juhla-ateriasta ei ollut tietoakaan, mutta aukioleva mäkkäri tarjosi meille sentään purtavaksi Happy Mealit. Jälkeenpäin tää kertomus naurattaa, mutta voin kertoa ettei silloin naurattanut yhtään!
Uni ainakin tuli sinä iltana nopeasti.

 Aamulla jalat olivat mielettömän kipeät ja olo jotenkin tosi nuutunut. Silmät ristissä löntystimme aamupalalle ja siitä huoneeseen pakkaamaan tavaroita. Yllättäen sulloin taas laukkua kiinni samalla istuen sen päällä ja Jenni vielä vieressä vetämässä vetoketjua kiinni. Toki saatua sen kiinni tulee mieleen, että vessassa on vielä meikit ja muut mömmöt odottamassa. Ja sama uudestaan. Lisäksi huomasin saaneeni vielä jonkun miniflunssan.

Onneksi ihana punainen bussimme saapui suoraan hotellin eteen noutamaan meidät kohti lentokenttää. 

 Kuvamateriaalia sen aamun tunnelmista. ''Matkakrapula'' Kolmelta yöltä univelkaa, maailman kipeimmät jalat, paikasta toiseen ravaaminen ja vielä rikki mennyt sormi.

Kirjoitellessani tätä nyt tänne, koko ajan vaan hymyilyttää. Kai se on merkki onnistuneesta reissusta. Surkuhupaisa päivä Pariisissakin on jo nyt yksi huvittava muisto. Disneyland on todellakin maailman onnellisin paikka ja oli ihan huippua päästä sinne juuri ihanan Jennin kanssa. Haluan mennä vielä joskus uudestaan, ja tehdä myös erillisen reissun pelkästään Pariisin keskustan tutkimiseen. Yhtä kokemusta taas rikkaampana. Kyllä kannatti!

Disneyland Part 3

 Unelman eläminen jatkuu. Toisena päivänä heräsimme taas aikaisin aamupalalle, jotta olisimme kahdeksalta valmiina astumaan jälleen sisään Disneylandiin. Reippaina tyttöinä onneksi selvisimme vähistä yöunista ja kipeistä jaloista huolimatta ajoissa paikalle. Sää oli tänään huomattavasti koleampi, etenkin aikaisin aamusta kun aurinkokaan ei halunnut vielä näyttäytyä. Yhteistuumin vedimme kumpikin farkut jalkaan hameiden sijaan ja vielä takit päälle.

Aamun kaksi ensimmäistä tuntia kannattaa Disneylandin hotelleissa majoittuvien todellakin käyttää hyödyksi, kun muut asiakkaat eivät vielä pääse sisään. Jonot ovat huomattavasti lyhyemmät. Space Mountain Mission 2 on aivan pakollinen käyntikohde, älkää jättäkö väliin. Me menimme sinne etunenässä, eikä heti kahdeksan jälkeen ollut yhtään jonoa. Normaalisti tämä lienee koko puiston yksi suosituimmista laitteista. Kävelytie laitteeseen oli tosi avaruushenkinen, hienosti toteutettu. Laite oli paljon hurjempi mitä oletin, en ajatellut mitään tavan vuoristorataa kovempaa kyytiä vaan kyllä sitä vaan molemmilta vedet valuivat silmistä vauhdin huumassa. Naiset, laittakaa vedenkestävää ripsiväriä tähän! Vieressä olikin seuraava kohteemme,  Buzz Lightyear Astro Blasters.

 Me ei olla oikein koskaan mistään pyssyhommista innostuttu, mutta jostain syystä Buzz laitteeseen päästyämme kumpikin ampui pyssyillä ihan innoissaan. Matkalla laitteeseen puhuva Buzz höpötteli alustukset ennen laitteeseen pääsyä, ja se oli jotenkin tosi ihana! Idea oli siis vain kerätä pisteitä ampumalla joitain määrättyjä asioita, esimerkiksi pahaa Zurgia. Tämä laite on varmasti ainakin pienten poikien mieleen. Ei me kyllä huonosti pärjätty, sillä laitteen päätyttyä mukava työntekijä kertoi meidän saaneen koko vaunun parhaat pisteet. Hyvä tytöt!

Edellisenä päivänä Peter Pan's Flight jäi meiltä väliin suurehkojen jonojen vuoksi, mutta toivoimme parempaa onnea tälle päivälle. Onneksemme sinne päästyämme huomasimmekin jonon olevan vain noin 20 minuuttia, joten eikun jonon perälle odottelemaan. Kannattaa suunnitella etukäteen vähän mitkä laitteet ovat matkan aikana aivan pakollisia käydä ja vähän pohtia kannattaako jonottaa yli 60 minuuttia yhteen laitteeseen vai koittaa onnea esimerkiksi seuraavana aamuna jo heti silloin kahdeksalta. Meillä ainakin tämä toimi ja voisin todeta, että saimme käytyä oikeastaan kaikissa laitteissa missä eniten halusimmekin.

Tottakai alkoi sadella vettä siinä ulkona jonottaessamme, mutta ei hätää kun vain on ainakin yksi toimiva sateenvarjo matkassa. Emme siis kastuneet, vaan jatkoimme matelevaa liikkumista ihan hyvillä mielin. Laite oli tehty niin, että tuntui kuin liitelisit taivaalla. Ympärillä oli kaunis öinen kaupunki ja tietenkin matkan aikana pääsimme näkemään myös Kapteeni Koukun. Jälleen tosi kiva toteutus.
You can fly! You can fly!
You can fly!

 Listallamme oli Peter Panin jälkeen enää kaksi pakollista laitetta, Big Thunder Mountain ja Phantom Manor. Heti aamusta kaikki laitteet eivät ole auki, esimerkiksi koko Frontierlandin alue oli suljettu ja aukesi kello 10. Ovien avauduttua oli aika mennä aikamoista pikakävelyä ja muutama juoksuaskelkin, että pääsimme ensimmäisten joukossa Big Thunderin jonoon.

 Ainakin meillä respassa kyseltiin minkätyyliset laitteet meitä kiinnostavat. Vastasimme vain, että oikeastaan kaikki. Hän merkkasi meille omasta mielestään ne pakolliset laitteet. Big Thunder Mountain oli myös näiden joukossa. Ja olihan se uskomaton! Vuoristoradat ovat aina olleet suosikkilaitteitani, ja tässäkin meno oli mukavaa ja leppoisaa, hieman jännittävääkin. Maisemat olivat mahtavat. Mennessämme ulos laitteesta, huomasimme jo syntyneen pitkän jonon ja huokaisimme tyytyväisinä, ajoituksemme ja ne pienet juoksuaskeleet olivat tosiaankin kannattaneet.

 Melko lähellä Mig Thunder Mountainia sijaitsikin Phantom Manor. Tässä ei ole mukana mitään Disneyn piirrettyjä vaan ihan joka puiston pakollinen, perinteikäs kauhulinna. Katsoin ensin hieman tuskaisena,että jono ei näyttänyt liikkuvan ollenkaan. Loppujen lopuksi linnaan päästiinkin tosi nopeasti sillä tietyin väliajoin linnaan päästettiin tosi paljon porukkaa kerralla. Jonotimme varmaan alle kymmenen minuuttia.

Sisään päästyämme meitä ohjailtiin toiseen huoneeseen, johon sulloutui koko suuri määrä ihmisiä. Pian lattia alkoi liikkua alaspäin ja koko tila oli aivan pimeä. Me takerruimme jo tässä vaiheessa toistemme hihoihin kiinni. Alhaalla odottivatkin ihan perinteiset kivat kummitusvaunut. Yleensähän kummitusjunat nyt ovat aika kökköjä, esimerkiksi viime kesänä Linnanmäen uuteen kummitusjunaan mennessäni en voinut kuin nauraa ja kokea melkein pientä myötähäpeää siitä miten huonosti koko homma oli toteutettu. Ei pienintäkään karmivaa meininkiä.

Eihän Phantom Manor meitä juuri pelottanut, mutta pari kylmiä väreitä nostattavaa kohtaa kyllä löytyi ja olihan kaikki puitteet taas niin hienot. Emme huomanneet ulkoa päin kuinka iso paikka se lopulta olikaan. Oli tämä ehdottomasti paras kummitusjuna, jossa olen koskaan ollut.

Löydettiin kävellessämme ihanat Tuhkimon vaunut

Jätimme kauhujen talon taaksemme ja pyörähdimme jossakin Pocahontasin paikassa vain todetaksemme sen olevan jokin ihan vain lapsille tarkoitettu leikkialue. Mietimme, että kävisimme vielä Indiana Jones-paikassa, mutta sekin oli pieneksi harmiksi remontissa. Oli siis aika suunnata kohti Disneylandin uloskäyntiä ja ottaa nokat kohti Studioita.

 Onneksi alueella kaikki paikat oli aika helppo löytää, emmekä eksyneet kertaakaan. Studioillakin näytti olevan paljon väkeä. Olimme kuvitelleet että siellä olisi jotenkin väjempää ja vähemmän jonoa joka paikkaan, olimme väärässä.

 Studiopaikkakin oli iso alue, josta löytyi vaikka mitä. Tarjolla oli useita laitteita sekä tietenkin mahdollisuus tutustua piiroksiin ja elokuvameininkiin. Oli tietenkin myös ravintoloita ja kauppoja. Studioiden puolella kaupoissa oli hieman eri valikoima kuin Disneylandin puolella. Olisin niin halunnut ottaa yhdestä liikkeestä erään taulun mukaan, mutta eihän se olisi matkalaukkuun sopinut.

 Silmiimme osui ensimmäisenä Monsterit Oy-piste. Siellä sai huutaa masiinaan ja katsoa kuinka ylös mittari nousee. Ihan hauskaa, tosin lapset taisivat ehkä karjua vähän enemmän innoissaan.

Vieressä tietenkin myös Boon ovi. <3
Tämä oli tarkoitettu kuvien ottoa varten, vaan voi että taas raivostutti miten vanhemmat antoivat lasten ohitella ja jäädä paikalle vaikka kuinka pitkäksi aikaa vetkuttelemaan ja tulla mukaan vieraiden ihmisten kuviin. Mie sain ihan oman kuvan, Jenni ei ollut ihan yhtä onnekas.

 Autot-hahmojen kyytiin oli mahdollisuus hypätä melko lähellä Monsterit Oy-paikkaa.Me kuitenkin päätimme jättää sen väliin.

Nähtyäni tämän kävelytien varrella palasin heti mielessäni elokuvan pariin.

 Playland! Ja tietenkin suuri komisteleva Buzz. Tänne tullessamme huomasimme myös Finding Nemo-laitteen, mutta voi jukra sitä jonoa oli 90 minuuttia. Emme viitsineet käyttää niin paljon aikaa yhteen laitteeseen.
Samalla näimme myös, että Flying Carpets Over Agrabah-laite oli ilmeisesti remontissa. Tämä oli jo kolmas laite matkamme aikana, johon emme remonttien takia päässeet. Onpahan sitten ainakin hyvä syy tulla uudelleen käymään. ;-)

Slinky Dog Zigzag Spin, ehkä vähän paremmin soveltuu pienemmille puiston vieraille. :-)

 Slinkyn vierestä huomasimme toisenkin Toy Story aiheisen vekottimen, RC Racerin. Se näytti liikkuvan samalla tavalla kuin viikinkilaiva, eikä jonoa ollut mitenkään mielettömästi. Jonotuslinja oli tässäkin hauska, ympärillä oli kaikkea pientä kivaa nähtävää ja tie muistutti juurikin jotain autorataa. No me tohelot jonotimme ensin väärässä kohdassa jonkin aikaa ja pääsimme naureskelemaan hölmöydellemme. Toki siinä tilanteessa laitoimme sujuvasti homman huonon ohjeistuksen piikkiin. Lopulta pääsimme kuitenkin oikeaan jonoon.

 

 Ihmettelimme istuessamme laitteeseen, että miksi meihin isketään oikein tosi tiukat turvasysteemit ympärille, kun eihän meno niin kovalta näyttänyt. Mieli muuttui nopeasti kun laite lähti käyntiin, vauhtia oli paljon ja heikomman vatsa ei olisi saattanut tykätä tästä. Jälkeenpäin tässä muistellessani totean, että oli kyllä yksi miun lempparilaitteista.

Pääsimme Studioilla katselemaan myös ihania maalauksia. Kyseessä oli oikein kierros, jossa ensin nähtiin muun muassa vanha videotykki. Pääsimme elokuvasaliin näkemään koosteen, johon oli yhdistetty monista Disneyn elokuvista pieniä pätkiä. Sitten näimme toisen videopätkän eri salissa hahmojen luomisesta. Tässä oli mukana hieman huumoriakin, sillä ruudulla näkyvässä filmissä pääosassa oli valloittava Mushu.

Studioiden puolellakin oli jonkinlainen paraati, mutta tämä tieto ei ollut kantautunut meidän korviin. Niinpä huomasimme sen liian myöhään ja ehdimme näkemään vain ihan lopun. Mukana oli ainakin useita Pixar-hahmoja. Olkaa te muut studioille menijät tarkkaavaisempia, se olisi varmasti ollut kiva nähdä kokonaan!

 Disney Villagen puolella evästystä jonottamassa.

Ehkä maailman hienoin pitsaboksi. Jälleen kerran itse ruokahan oli aika kuppasta, minuutissa lämmitettyä meininkiä. Hieno laatikko aina vähän pelastaa, ja ei pitsa kuitenkaan pahaa ollut. Toisaalta hyvä, että ruoan saa eteensä mahdollisimman nopeasti, sillä puistossa on kiire mikäli haluaa ehtiä nähdä kaiken kiinnostavan.

Ruokapaikkojen vieressä tietenkin paikallinen Starbucks. Miullapa onki maailman hienoin Starbucks-selfie. Ilme lähinnä viestittää miun mielipidettä koko puljua kohtaan ''Ei tää nyt niiin ihmeellistä oo''

Palasimme Disneylandin puolelle nähdäksemme vielä paraatin uudelleen. Katselimme odotellessamme kauppoja, ja näin maailman ihanimpia koristeita. Jos en saa häihini tuollaista Kaunotar ja Hirviö-juttua niin suutun ja mustaksi muutun. Kaunotar ja Hirviöhän on toinen suosikkielokuvistani.

Tietenkin kävimme katsomassa toiseen kertaan illalla myöskin ne upeat ilotulitukset. Olo oli jälleen rättiväsynyt pitkän päivän jälkeen. Hotellilla sovimme käyvämme aamulla vielä pikaisesti Studioilla ennen Pariisin keskustaan lähtöä.

 Aamuvirkut suuntasivat kahdeksan aikaan studioille huomatakseen, ettei se aukeakaan kahdeksalta kuten Disneyland. Olimme vähän harmissamme, mutta menimme sitten pyörähtämään vielä viimeisen kerran Disneylandissa. Hullun Hatuntekijän kahvikupit pyörähdimme toiseen kertaan ja sitten päädyimme myöskin käväisemään karusellissa.

Haikeat fiilikset viimeisenä päivänä

Sää oli hieman viileä, mutta aurinko alkoi paistella kivasti. Kymmenen maissa menimme Studioille takaisin muka kovinkin kekseliäinä. Suunnitelma oli heti aikaisin aamusta oikein juosta siihen Nemo-laitteeseen, johon oli edellisenä päivänä ollut se 90 minuutin jono. No, aika moni muukin oli varmaan keksinyt saman idean, sillä jo kymmeneltä jonoa laitteeseen oli 75 minuuttia.

Jätimme laitteen kokonaan väliin ja ostelimme Studioiden puolelta vähän tuliaisia. Eikun hotellille vain ja siitä suunta kohti juna-asemaa.
Voi kunpa oltais silloin tiedetty, etteivät nämä olleet meidän ainoat päivän vastoinkäymiset.

Tässä kokemamme Disneylandin ja Studioiden osalta. Seuraava päivitykseni perehtyykin sitten Pariisin keskustaan ja tietenkin siihen surulliseen hetkeen, kun täytyy palata kotiin. Kysykää, jos tulee mitä tahansa mieleen matkaan liittyen. Vastaan mielelläni :-)