Disneyland Part 3

 Unelman eläminen jatkuu. Toisena päivänä heräsimme taas aikaisin aamupalalle, jotta olisimme kahdeksalta valmiina astumaan jälleen sisään Disneylandiin. Reippaina tyttöinä onneksi selvisimme vähistä yöunista ja kipeistä jaloista huolimatta ajoissa paikalle. Sää oli tänään huomattavasti koleampi, etenkin aikaisin aamusta kun aurinkokaan ei halunnut vielä näyttäytyä. Yhteistuumin vedimme kumpikin farkut jalkaan hameiden sijaan ja vielä takit päälle.

Aamun kaksi ensimmäistä tuntia kannattaa Disneylandin hotelleissa majoittuvien todellakin käyttää hyödyksi, kun muut asiakkaat eivät vielä pääse sisään. Jonot ovat huomattavasti lyhyemmät. Space Mountain Mission 2 on aivan pakollinen käyntikohde, älkää jättäkö väliin. Me menimme sinne etunenässä, eikä heti kahdeksan jälkeen ollut yhtään jonoa. Normaalisti tämä lienee koko puiston yksi suosituimmista laitteista. Kävelytie laitteeseen oli tosi avaruushenkinen, hienosti toteutettu. Laite oli paljon hurjempi mitä oletin, en ajatellut mitään tavan vuoristorataa kovempaa kyytiä vaan kyllä sitä vaan molemmilta vedet valuivat silmistä vauhdin huumassa. Naiset, laittakaa vedenkestävää ripsiväriä tähän! Vieressä olikin seuraava kohteemme,  Buzz Lightyear Astro Blasters.

 Me ei olla oikein koskaan mistään pyssyhommista innostuttu, mutta jostain syystä Buzz laitteeseen päästyämme kumpikin ampui pyssyillä ihan innoissaan. Matkalla laitteeseen puhuva Buzz höpötteli alustukset ennen laitteeseen pääsyä, ja se oli jotenkin tosi ihana! Idea oli siis vain kerätä pisteitä ampumalla joitain määrättyjä asioita, esimerkiksi pahaa Zurgia. Tämä laite on varmasti ainakin pienten poikien mieleen. Ei me kyllä huonosti pärjätty, sillä laitteen päätyttyä mukava työntekijä kertoi meidän saaneen koko vaunun parhaat pisteet. Hyvä tytöt!

Edellisenä päivänä Peter Pan's Flight jäi meiltä väliin suurehkojen jonojen vuoksi, mutta toivoimme parempaa onnea tälle päivälle. Onneksemme sinne päästyämme huomasimmekin jonon olevan vain noin 20 minuuttia, joten eikun jonon perälle odottelemaan. Kannattaa suunnitella etukäteen vähän mitkä laitteet ovat matkan aikana aivan pakollisia käydä ja vähän pohtia kannattaako jonottaa yli 60 minuuttia yhteen laitteeseen vai koittaa onnea esimerkiksi seuraavana aamuna jo heti silloin kahdeksalta. Meillä ainakin tämä toimi ja voisin todeta, että saimme käytyä oikeastaan kaikissa laitteissa missä eniten halusimmekin.

Tottakai alkoi sadella vettä siinä ulkona jonottaessamme, mutta ei hätää kun vain on ainakin yksi toimiva sateenvarjo matkassa. Emme siis kastuneet, vaan jatkoimme matelevaa liikkumista ihan hyvillä mielin. Laite oli tehty niin, että tuntui kuin liitelisit taivaalla. Ympärillä oli kaunis öinen kaupunki ja tietenkin matkan aikana pääsimme näkemään myös Kapteeni Koukun. Jälleen tosi kiva toteutus.
You can fly! You can fly!
You can fly!

 Listallamme oli Peter Panin jälkeen enää kaksi pakollista laitetta, Big Thunder Mountain ja Phantom Manor. Heti aamusta kaikki laitteet eivät ole auki, esimerkiksi koko Frontierlandin alue oli suljettu ja aukesi kello 10. Ovien avauduttua oli aika mennä aikamoista pikakävelyä ja muutama juoksuaskelkin, että pääsimme ensimmäisten joukossa Big Thunderin jonoon.

 Ainakin meillä respassa kyseltiin minkätyyliset laitteet meitä kiinnostavat. Vastasimme vain, että oikeastaan kaikki. Hän merkkasi meille omasta mielestään ne pakolliset laitteet. Big Thunder Mountain oli myös näiden joukossa. Ja olihan se uskomaton! Vuoristoradat ovat aina olleet suosikkilaitteitani, ja tässäkin meno oli mukavaa ja leppoisaa, hieman jännittävääkin. Maisemat olivat mahtavat. Mennessämme ulos laitteesta, huomasimme jo syntyneen pitkän jonon ja huokaisimme tyytyväisinä, ajoituksemme ja ne pienet juoksuaskeleet olivat tosiaankin kannattaneet.

 Melko lähellä Mig Thunder Mountainia sijaitsikin Phantom Manor. Tässä ei ole mukana mitään Disneyn piirrettyjä vaan ihan joka puiston pakollinen, perinteikäs kauhulinna. Katsoin ensin hieman tuskaisena,että jono ei näyttänyt liikkuvan ollenkaan. Loppujen lopuksi linnaan päästiinkin tosi nopeasti sillä tietyin väliajoin linnaan päästettiin tosi paljon porukkaa kerralla. Jonotimme varmaan alle kymmenen minuuttia.

Sisään päästyämme meitä ohjailtiin toiseen huoneeseen, johon sulloutui koko suuri määrä ihmisiä. Pian lattia alkoi liikkua alaspäin ja koko tila oli aivan pimeä. Me takerruimme jo tässä vaiheessa toistemme hihoihin kiinni. Alhaalla odottivatkin ihan perinteiset kivat kummitusvaunut. Yleensähän kummitusjunat nyt ovat aika kökköjä, esimerkiksi viime kesänä Linnanmäen uuteen kummitusjunaan mennessäni en voinut kuin nauraa ja kokea melkein pientä myötähäpeää siitä miten huonosti koko homma oli toteutettu. Ei pienintäkään karmivaa meininkiä.

Eihän Phantom Manor meitä juuri pelottanut, mutta pari kylmiä väreitä nostattavaa kohtaa kyllä löytyi ja olihan kaikki puitteet taas niin hienot. Emme huomanneet ulkoa päin kuinka iso paikka se lopulta olikaan. Oli tämä ehdottomasti paras kummitusjuna, jossa olen koskaan ollut.

Löydettiin kävellessämme ihanat Tuhkimon vaunut

Jätimme kauhujen talon taaksemme ja pyörähdimme jossakin Pocahontasin paikassa vain todetaksemme sen olevan jokin ihan vain lapsille tarkoitettu leikkialue. Mietimme, että kävisimme vielä Indiana Jones-paikassa, mutta sekin oli pieneksi harmiksi remontissa. Oli siis aika suunnata kohti Disneylandin uloskäyntiä ja ottaa nokat kohti Studioita.

 Onneksi alueella kaikki paikat oli aika helppo löytää, emmekä eksyneet kertaakaan. Studioillakin näytti olevan paljon väkeä. Olimme kuvitelleet että siellä olisi jotenkin väjempää ja vähemmän jonoa joka paikkaan, olimme väärässä.

 Studiopaikkakin oli iso alue, josta löytyi vaikka mitä. Tarjolla oli useita laitteita sekä tietenkin mahdollisuus tutustua piiroksiin ja elokuvameininkiin. Oli tietenkin myös ravintoloita ja kauppoja. Studioiden puolella kaupoissa oli hieman eri valikoima kuin Disneylandin puolella. Olisin niin halunnut ottaa yhdestä liikkeestä erään taulun mukaan, mutta eihän se olisi matkalaukkuun sopinut.

 Silmiimme osui ensimmäisenä Monsterit Oy-piste. Siellä sai huutaa masiinaan ja katsoa kuinka ylös mittari nousee. Ihan hauskaa, tosin lapset taisivat ehkä karjua vähän enemmän innoissaan.

Vieressä tietenkin myös Boon ovi. <3
Tämä oli tarkoitettu kuvien ottoa varten, vaan voi että taas raivostutti miten vanhemmat antoivat lasten ohitella ja jäädä paikalle vaikka kuinka pitkäksi aikaa vetkuttelemaan ja tulla mukaan vieraiden ihmisten kuviin. Mie sain ihan oman kuvan, Jenni ei ollut ihan yhtä onnekas.

 Autot-hahmojen kyytiin oli mahdollisuus hypätä melko lähellä Monsterit Oy-paikkaa.Me kuitenkin päätimme jättää sen väliin.

Nähtyäni tämän kävelytien varrella palasin heti mielessäni elokuvan pariin.

 Playland! Ja tietenkin suuri komisteleva Buzz. Tänne tullessamme huomasimme myös Finding Nemo-laitteen, mutta voi jukra sitä jonoa oli 90 minuuttia. Emme viitsineet käyttää niin paljon aikaa yhteen laitteeseen.
Samalla näimme myös, että Flying Carpets Over Agrabah-laite oli ilmeisesti remontissa. Tämä oli jo kolmas laite matkamme aikana, johon emme remonttien takia päässeet. Onpahan sitten ainakin hyvä syy tulla uudelleen käymään. ;-)

Slinky Dog Zigzag Spin, ehkä vähän paremmin soveltuu pienemmille puiston vieraille. :-)

 Slinkyn vierestä huomasimme toisenkin Toy Story aiheisen vekottimen, RC Racerin. Se näytti liikkuvan samalla tavalla kuin viikinkilaiva, eikä jonoa ollut mitenkään mielettömästi. Jonotuslinja oli tässäkin hauska, ympärillä oli kaikkea pientä kivaa nähtävää ja tie muistutti juurikin jotain autorataa. No me tohelot jonotimme ensin väärässä kohdassa jonkin aikaa ja pääsimme naureskelemaan hölmöydellemme. Toki siinä tilanteessa laitoimme sujuvasti homman huonon ohjeistuksen piikkiin. Lopulta pääsimme kuitenkin oikeaan jonoon.

 

 Ihmettelimme istuessamme laitteeseen, että miksi meihin isketään oikein tosi tiukat turvasysteemit ympärille, kun eihän meno niin kovalta näyttänyt. Mieli muuttui nopeasti kun laite lähti käyntiin, vauhtia oli paljon ja heikomman vatsa ei olisi saattanut tykätä tästä. Jälkeenpäin tässä muistellessani totean, että oli kyllä yksi miun lempparilaitteista.

Pääsimme Studioilla katselemaan myös ihania maalauksia. Kyseessä oli oikein kierros, jossa ensin nähtiin muun muassa vanha videotykki. Pääsimme elokuvasaliin näkemään koosteen, johon oli yhdistetty monista Disneyn elokuvista pieniä pätkiä. Sitten näimme toisen videopätkän eri salissa hahmojen luomisesta. Tässä oli mukana hieman huumoriakin, sillä ruudulla näkyvässä filmissä pääosassa oli valloittava Mushu.

Studioiden puolellakin oli jonkinlainen paraati, mutta tämä tieto ei ollut kantautunut meidän korviin. Niinpä huomasimme sen liian myöhään ja ehdimme näkemään vain ihan lopun. Mukana oli ainakin useita Pixar-hahmoja. Olkaa te muut studioille menijät tarkkaavaisempia, se olisi varmasti ollut kiva nähdä kokonaan!

 Disney Villagen puolella evästystä jonottamassa.

Ehkä maailman hienoin pitsaboksi. Jälleen kerran itse ruokahan oli aika kuppasta, minuutissa lämmitettyä meininkiä. Hieno laatikko aina vähän pelastaa, ja ei pitsa kuitenkaan pahaa ollut. Toisaalta hyvä, että ruoan saa eteensä mahdollisimman nopeasti, sillä puistossa on kiire mikäli haluaa ehtiä nähdä kaiken kiinnostavan.

Ruokapaikkojen vieressä tietenkin paikallinen Starbucks. Miullapa onki maailman hienoin Starbucks-selfie. Ilme lähinnä viestittää miun mielipidettä koko puljua kohtaan ''Ei tää nyt niiin ihmeellistä oo''

Palasimme Disneylandin puolelle nähdäksemme vielä paraatin uudelleen. Katselimme odotellessamme kauppoja, ja näin maailman ihanimpia koristeita. Jos en saa häihini tuollaista Kaunotar ja Hirviö-juttua niin suutun ja mustaksi muutun. Kaunotar ja Hirviöhän on toinen suosikkielokuvistani.

Tietenkin kävimme katsomassa toiseen kertaan illalla myöskin ne upeat ilotulitukset. Olo oli jälleen rättiväsynyt pitkän päivän jälkeen. Hotellilla sovimme käyvämme aamulla vielä pikaisesti Studioilla ennen Pariisin keskustaan lähtöä.

 Aamuvirkut suuntasivat kahdeksan aikaan studioille huomatakseen, ettei se aukeakaan kahdeksalta kuten Disneyland. Olimme vähän harmissamme, mutta menimme sitten pyörähtämään vielä viimeisen kerran Disneylandissa. Hullun Hatuntekijän kahvikupit pyörähdimme toiseen kertaan ja sitten päädyimme myöskin käväisemään karusellissa.

Haikeat fiilikset viimeisenä päivänä

Sää oli hieman viileä, mutta aurinko alkoi paistella kivasti. Kymmenen maissa menimme Studioille takaisin muka kovinkin kekseliäinä. Suunnitelma oli heti aikaisin aamusta oikein juosta siihen Nemo-laitteeseen, johon oli edellisenä päivänä ollut se 90 minuutin jono. No, aika moni muukin oli varmaan keksinyt saman idean, sillä jo kymmeneltä jonoa laitteeseen oli 75 minuuttia.

Jätimme laitteen kokonaan väliin ja ostelimme Studioiden puolelta vähän tuliaisia. Eikun hotellille vain ja siitä suunta kohti juna-asemaa.
Voi kunpa oltais silloin tiedetty, etteivät nämä olleet meidän ainoat päivän vastoinkäymiset.

Tässä kokemamme Disneylandin ja Studioiden osalta. Seuraava päivitykseni perehtyykin sitten Pariisin keskustaan ja tietenkin siihen surulliseen hetkeen, kun täytyy palata kotiin. Kysykää, jos tulee mitä tahansa mieleen matkaan liittyen. Vastaan mielelläni :-)