Muistan niin hyvin vieläkin sen päivän kun pikku Lily tuotiin meille Kuusamosta. Se oli niin pieni, että pidin sitä yhdellä kädellä kiinni ja pelokas pieni Bichon vain tuhisi ja nojas päätä ihan miun rintaa vasten. Tällä hetkellä kun naputtelen tätä, tässä pöydän alla makoilee jo iso tyttö. Me ei miehen kanssa edes huomattu alkuun, että se tosiaan on kasvanut ennen kuin katsottiin vanhoja kuvia.
Hauvavauva on jo niin iso, ja oppinut kaikki temput ja metkut. Vastahan sitä vuorattiin asunnon lattioita sanomalehdillä ja asunnon nurkat oli täynnä mattorullia. Siitä se pikkuinen kasvoi.
Nyt tuntuu hassulta miettiä, millaista oli asua ilman koiraa.
''Moi kaikille! Mä kävin tonkimassa multaa, koska musta se oli kivaa. Mutta isi ja äiti ei tykänny siitä'' Tältä meidän pelle yleensä näyttää. Todennäkösesti näitä temppuja keksitään just kun turkki on pesty ja puunattu. Ja meillä turkki ei pysy valkosena päivää kauempaa :D Mutta onko lutusempaa?
Eilen Lily sai herkutella koirien nameilla syntymäpäivän kunniaksi. Löperö on nyt kaksivuotias! <3
