Asuntopostaus 1/2

Tältä näyttää meidän kodissa. Halusin näyttää teille kodistani asioita, joista itse pidän eniten. Kuvia tuli taas mahottomasti, joten päätin jakaa kahteen eri postaukseen. Ensimmäisessä osassa esittelyssä makuuhuone, vaatehuone, eteinen ja olohuone.

Makuuhuone

Valkoiset korkeakiiltoiset pinnat ovat mieleeni, samoin Eero Aarnion tuotokset. Tupla Kuplan muotoilu on aina miellyttänyt omaa silmää. Pöydällä tietenkin myös Lily-kollaasi ja ystävältäni Siniltä saatu joululahja.

 Makuuhuoneemme seinät olivat vaalean liilat jo sinne muuttaessamme, ja tavallaan tykästyimme siihen. Vallilan verhomme ovat kuin tehdyt sinne. Makuuhuoneemme pääväreinä toimivat siis
valkoinen, beige ja liila. Gant ja tähdet ovat miulle mieluisia juttuja sisustaessa kotia. 

Lilyn peti, joka on aina täynnä leluja ja piilotettuja luita. 

 Ikeasta löytyi täydellinen meikkipöytä. Olen haaveillut omasta meikkipöydästä jo vuosia. Peili seinästä puuttuu vielä, sillä haluamani malli oli varastolta loppu. Mikki Hiiri-kehykset ostin Disneylandista ja siihen on tarkoitus laittaa kuva miun ja Jennin yhteiseltä matkalta.
Pöydältä löytyvä beige purnukka on tilattua käsityötä. Suuri valikoima eri värein ja kuvioin. Jos kiinnostuit, klikkaa purkkienlumoissa

Lamppu hakee vielä omaa lopullista paikkaansa kodissamme. Pieni suloinen pöytä laatikoineen on ollut mukana sisustuksessani jo Joensuun pikkuisessa yksiössä asuessani.

Eteinen

 Eteisestä ei juuri sen ihmeellisempää sanottavaa. Valtava määrä kenkiä ja takkeja niille tarkoitetulla paikalla. Rakastan muuten asunnossamme tuota lattian väriä.

Vaatehuone

Vaatehuoneessa asuvat kaikki vaatteet ja kengät. Tilasin Ellokselta kengille telineen, mutta en oikeastaan suosittele muille tilaamaan samaa vekotinta. Ei kovin tukeva ja kokoaminen oli ihan syvältä. Korkokengät ovat telineessä, muita säilytän niille kuuluvissa laatikoissa ylähyllyillä. Eniten kulutuksessa olevat kengät ovat eteisessä.

Olohuone

 Olohuoneen värimaailma on aika mustavalkoharmaa. Ripauksina siellä täällä on hieman pinkkiä, kuten esimerkiksi seinällä olevassa pitkässä taulussa. Taulu löytyi Askosta, vitriinin tilasimme Metropoli Kalusteesta.

Miehen piano, ja sen päällä löytämämme maailman hurmaavin pöllö.

 Olemme molemmat kovia keräämään asioita. Elokuvia meiltä siis löytyy jonkin verran. Muutettuamme vaihdoimme vanhat Ikean mustat dvd-hyllyt samanlaisiin, mutta valkoisiin.

 Iso tv kotiteattereineen on tietenkin elokuvien ystäville tosi tärkeä juttu.

Tämä on itseasiassa hieman vanhempi kuva, kuten huomaa. Puissa ei ollut vielä lehtiä. Asumme aivan meren vieressä ja tämä kohta on yksi lempipaikoistani. Katselen usein ohi lipuvia veneitä ja laivoja.

Disney-fanin ikioma hylly. Hyllystä löytyy muutamaa klassikkoa ja yhtä Pixaria lukuunottamatta täydellinen kokoelma. Sekä tietenkin muitakin Disneyn ihanuuksia.

 Aikoinaan yksiööni ostettu tarjotinpöytä sopi loistavasti taas uuteen asuntoomme, kun edellinen sohvapöytä oli tähän tilaan liian suuri. Pöytä on miulle lähestulkoon yhtä tärkeä kuin musta sohvamme. Molemmat ovat tärkeitä muistoja Joensuun asunnostani.

 Mainitsinko jo tähdet? Nämä tyynynpäälliset tilasin Facebookin sisustuskirppikseltä. Nämäkin ovat jonkun taitavan käsityötä. 

Tämä kohta on ainakin Lilyn suosikkipaikka. Joka päivä hauvan löytää nukkumasta lempivilttinsä päältä.

Disney-tatuointi

 Ajattelin pitkästä aikaa taas päivittää tänne jotakin ja mietin, että näytän teille uuden tatuointini. Olen jo monta vuotta miettinyt tuota Disney-linnaa niskaan ja sain lopultakin aikaiseksi ottaa sen. Kävin ottamassa tämän Pinup-Tattoossa, joka sijaitsee Helsingissä Korkeavuorenkadulla. Tatuoinnin miulle teki Inkku, joka oli miulle jo Joensuusta tuttu tatuoija. Kuvasta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Moni aina miettii noita tatuointien hintoja, niin voin kertoa tämän maksaneen 150e.
Kivuliain tatuointikokemus tähän mennessä, mutta kyllä se kannatti!
Ps. Voisko tää kutina jo loppua?

Tässä vielä jos joku ei ole nähnyt näitä kahta aiempaa tatuointiani.

 Joensuussa asuessani Inkun tekemä keijukainen. En tiedä saatteko te tosta nyt mitään selvää, mutta joo. Halusin tosiaan keijun, jolla on hyvä rintavarustus ja tietenkin korkokengät!

Esikoiseni, Oton tekemä ruusutatuointi. Pitäisi jossain vaiheessa käydä värittelemässä tuotakin uudelleen, mutta ehkä oon tästä viimeisimmästä taas kärsiny vähälle aikaa niin paljon, että pieni tauko on paikallaan.
Suunnitelmissa kuitenkin jo seuraavakin tatuointi, eli ei tämä tähän lopu! ;)

Punaisesta Vaaleaksi

 Heippa kaikille! Oon jutellut useammankin ihmisen kanssa viime aikoina, jotka ovat innostuneet blondailusta. Tavoitteena siis oikeasti vaalea tukka. Monet myös miun vanhaa blogia seurailleet tietävät, että oon kokeillu jos jonkinmoisia hiuslaitoksia ja hyvin monet shokkivärit ovat tulleet tutuksi. Punainen on tullut aina pienen tauon jälkeen uudelleen tukkaani, mutta sittemmin kyllästyn pitämään aina sitä samaa väriä. Punainen sai taas väistyä, kun halusin omankin tukan vaaleaksi. Miulla ei siis koskaan ole ollut vaaleaa tukkaa, eikä edes värjättyä tavallista ruskeaa tukkaa. Mustanruskea lienee ''tavallisin'', mikä miulla on ollut.

Tiesin, että tämä operaatio tulee olemaan oikea hiusrääkkäys. Miulla on oikeasti aika ohut tukka muutenkin. Niinpä yritin tehdä tämän mahdollisimman hellästi.

 Lähtökohta oli ihan tosi kirkas punainen, niin kuin näkyy. Pyörittelin päätä peilin edessä epätoivoisena projektin aloitusvaiheessa. Lopetin värjäävien hoitoaineiden käytön ja sen sijaan vedin parit tehohoidot ja syväpuhdistavat shampoot, jotta saisin paljon väriä irti. Punainen kyllä haalistuu nopeasti, enkä olisi kehdannut laittaa nokkaani ulos ollenkaan haalistuneen punapääni kanssa.  Yleensä kun aina pidin tuon täydellisen punaisena. En kestänyt haalistunutta punaista, sillä miusta se on kauhean ruma väri.  

Varasin ajan täältä Katajanokalta lähikampaamooni. Tietenkin me sitten aloitettiin ihan vaan värinpoistolla. 

 Kun väriä oli poistettu, lopputulos näytti tältä. Tyvessä ihan vaaleaa, mutta tietenkään punaisuutta ei saa kokonaan pois.

keltapunaoranssisotku

Kampaaja ilmoitti miulle heti, että tietenkään me ei tästä kovin vaaleaa vielä saada. Miulle asia oli ok, joten päädyttiin tekemään melko tumma ruskea pohja ja runsaasti päälle vaaleaa raitaa. Jos ruskea olisi kovin vaalea, punaisuus puskisi sieltä läpi. Tummempi peitti sen kokonaan ja raidat toivat kuitenkin sitä vaaleutta jo esiin.

 Tadaa! Lopputulos siis näytti tältä. Voitte vaan kuvitella miten entinen punapää oli järkyttynyt. Tiesin kuitenkin haluavani kokeilla sen vaalean, joten ei auttanut kun totutella.

 Tein hiuksille kotona ihania hiusnaamioita ja tehohoitoja. Ennen ystäväni ylioppilasjuhlia päätin käydä ottamassa vielä vähän lisää raitaa. Tulos oli tällä kertaa jo paljon vaaleampi.

 Tulos näytti siis tältä! (On muuten hienoa yksin kotona yrittää saada fiksua kuvaa tukastaan peilin kautta)

 Tämä versio on jo paljon enemmän miun mieleen. Toki vieläkin tavoittelen vaaleampaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Enkä ole huomannut hiusteni kärsineen niin mahdottoman paljoa. Raidoitus on paljon hiusystävällisempi tapa saada pikkuhiljaa vaalea tukka.

Etuna tässä värissä punaisen jälkeen on kyllä se helppohoitoisuus. On hassua, kun ei tarvitse koko ajan miettiä värien lisäilyä. Äiti kommentoi, että tukka näyttää nyt paljon eloisammalta. Saa nähdä tosin, milloin sitä taas kyllästyy. Itseasiassa katsoessani noita punaisia hiuksia sitä taas tuli ajatelleeksi...

Tältä kuitenkin tukka näyttää tällä hetkellä, ja päivittelen tänne aina projektin etenemistä. Nyt on kuitenkin hyvä aika taas antaa hiuksille vähän lepoa. :-)

Ostokset Disneylandista

 Muutama juttu, jotka täällä kotosalla muistuttavat aina ihanasta matkastamme.

 Tottakai piti saada reissusta edes yksi Disney-paita. On osoittautunut ainakin tosi monikäyttöiseksi ja ihanaksi päällä!

 Oma suosikkini! Olin niin iloinen kun löysin kotiin jotain näkyvää, joka on samaan aikaan myös tosi tyylikäs eikä mieskään pyöritellyt niin paljoa päätään kun raahasin Disney-tavaraa kotiin.

 Uudet patalappu ja kinnas (voi suosiolla heittää ne rumat ja kuluneet roskiin) Näitä kehtaa pitää esilläkin ;-)

 Valokuva-albumi muistoillemme.

 Halusin myös kehyksen, johon laittaisin jonkun kuvan miusta ja Jennistä. Ja löydettiin Thomaksellekin tosi sopiva tuliainen yhdestä putiikista.

 Oon tosi monta vuotta halunnu tollasta Mikki Hiiri-keksimuottia ja nyt vihdoin löysin! Ja sain pari muutakin samaan pakettiin. Eikun keksejä leipomaan.

 Tää on varmaan miehen suosikki. Kröhöm. :D Mie niin mielellään laitan Disneyn paraatimusiikit soimaan ja vielä niin lujaa, että koko kämppä raikuu.

Ja ihan pakollinen jääkaappimagneetti. Meidän jääkaappi on täynnä muutenkin kaiken maailman magneetteja, mutta kaikista ulkomaankohteista täytyy saada omansa! 

I already know what my addiction is

 Shoppailuni Pariisissa. Esittelen erikseen vielä myöhemmin ostokseni Disneylandista. 
Louis Vuittonin liikehän oli etukäteen suunniteltu pakollinen kohde. Tätä laukkukokoelmaan saapunutta lisäystä varten säästelin useamman kuukauden.

Louis Vuitton Milla Clutch

 Liikkeeseen saapuessani olin päättänyt vain, että haluaisin jonkin vaaleasävytteisen pikkulaukun iltamenoja varten. En halunnut hihnatonta, mutten myöskään liian isoa hihnaa. Tämä oli siis juuri täydellinen. Olin aika mielissäni liikkeestä poistuessa! Ostosreissu oli jo ihan tosi huippu pelkästään ystävällisen henkilökunnan vuoksi.

 Ja vasta kotiin saapuessani älysin että tuossa laatassa lukee juurikin se osoite, josta ostinkin laukun. Vähän lisäiloa. Tämä on nyt oikeasti aina mukana kulkeva lämmin muisto Pariisista.

Ted Baker Shopping Bag

 Outlet-kylästä ostin lopultakin kauan haluamani Ted Bakerin ison kassin, jonne mahtuu tosi paljon tavaraa sisään. Onpahan tyylikäs tapa kantaa mukanaan kaikkea mahdollista turaa, ja rakastan tuota väriä!

Dress, Guess

  La Vallée Village oli pullollaan ihanuuksia. Siellä oli vielä jokin SuperAle-rekki, josta nappasin viimeisen kappaleen tätä mekkoa. Tosi hyvä ostos, varsinkin nyt kun ollaan saatu nauttia Suomessa lämpimistä keleistä.

Top, Diesel

 Lisää Outlet-kylän löytöjä. Päätettiin juuri ennen lähtöä vielä äkkiä kurkata Dieselin liike läpi ja heti tupsahti suoraan nenän eteen ihania tähtitoppeja. Oon nyt niin innoissani tähdistä niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

 Yhtä aikaa laukun kanssa valikoin myös iPhoneen uudet kuoret, kun edelliset olivat jo niin likaiset ja kuluneet. Miusta nää oli aika tosi nätit.

Scarf, Guess

Viimeisimpänä vielä Guessin tosi keväinen/kesäinen huivi. Miulla oli tätä ennen tasan yksi ohut huivi, joten oli ehkä ihan hyödyllinen hankinta saada toinen kaveriksi. Jostain syystä hamstraan huiveja vaan talviaikaan. Myönnettäköön kyllä että oon tosi laiska panostamaan yleisestikään asusteisiin. 

Tällaiset ihanuudet tarjosi Pariisi. On muuten hauskaa kirjoitella tänne teille vielä merkintöjä reissusta, niin se palaa elävänä jatkuvasti uudelleen mieleen ja saa aina lisää hyvää mieltä päivään. Ilma on jälleen loistava ja toivottavasti on vielä töiden jälkeenkin, niin pääsee nautiskelemaan vaikka terassille. Mukavaa viikonloppua kaikille :-)

Voihan Pariisi

 Disneylandista kohti Pariisin keskustaa.

Sää ei ollut parhaasta päästä, mutta ei näyttänyt kovin huonoltakaan. Me tytöt päätimme, että Pariisissa pitää olla hienona joten eikun mekot päälle ja hiukset kiharoille. Juna-asemalle kävellessämme olimme hyvällä tuulella ja intoa täynnä. Niin, siis oikeastaan niin kauan ennen kuin lopulta (seikkailtuamme ainakin vartin ympäri juna-asemaa ja kysyen turhaan neuvoa kun kukaan ei osaa kunnon englantia) löysimme lipunmyyntipisteen, johon oli pitkä jono. Seistyämme siinä hetken, tajusimme ettei se jono siitä mihinkään tuntunut liikkuvan. Syypääksi selvisi toiset ulkomaalaiset turistit, jotka eivät osanneet ranskaa, eivätkä oikein liioin ilmeisesti englantiakaan kun kanssakäyminen lipunmyyntitiskillä oli lähinnä viittomista ja epämääräistä möngerrystä. 

45 minuutin jonottamisen jälkeen saimme liput ja pääsimme onneksi nopeasti junaan, joka veisi meidät Outlet-kylään. Siitä matka sitten suunniteltiin jatkuvaksi eteenpäin, kohti keskustaa. Eihän me meinattu löytää koko Outlet-paikkaan ja sitten meidät yllättikin iloisesti vesisade. Sateenvarjoista huolimatta oltiin jo tässä vaiheessa ihan uitettuja koiria. La Vallée Village oli kyllä oikein mukava ja viihtyisä paikka, pieniä merkkiputiikkeja vieri vieressä. Jos sää olisi ollut parempi, olisi varmasti viihdytty siellä paljon kauemmin. Toki myös aika oli rajallinen. Me pyörähdettiin Guessin, Ted Bakerin, Calvin Kleinin, Michael Korssin ja Dieselin liikkeissä. Muuhun ei oikeastaan olisi ollutkaan aikaa, joten suunnattiin takaisin kohti juna-asemaa.

Tuuli yltyi ja sateenvarjo kääntyi nurinpäin, hyökäten kimppuun. Seurauksena tosi paljon verta vuotava sormi, ei laastareita, ei paperia. Vain Jennin laukusta löytynyt kuitti kääreenä. Sillä hetkellä olo oli kurja; sadetta ja tuulta, plus takkivalintana ihan liian vaalea beessi trenssi lähellä verta valuvaa sormea.

 Junassa oli onneksi mukavaa ja lämmintä. Nälkäkin alkoi vaivata, mutta me onnettomat onnistuimme Outletista ulos kävellessämme löytämään kaupasta vain Pringlesejä ja pillimehuviinejä. Kauppa oli iso supermarket, mutta emme vain löytäneet mistään mitään täytettyjä leipiä muistuttaviakaan asioita. Sipsit siis saivat kelvata, niin ja se viini.

Metroa oli helppo käyttää, vaikka onhan kartta iso ja vaihtoja täytyy tehdä useita. Pääsimme helposti kuitenkin Avenue des Champs-Élyséesille. Siellä oli miulle tärkeä kohde, Louis Vuittonin liike. Olin etukäteen säästänyt kuukausia ja päättänyt, että ostan sieltä jonkin pikkulaukun juhliin ja muihin iltamenoihin. Ennen sinne menoa käväisimme nopeasti apteekissa hakemassa laastareita. Liike oli mahtava, monikerroksinen ja tyylikäs. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja ostettuani laukun, mukava mies vielä suositteli meille ihan kulman takana olevaa ''Louis Vuitton taidenäyttelyä'' Näin me ainakin ymmärsimme. No, mehän marssittiin sinne sisään.

Espace culturel Louis Vuitton

 Ehkä meillä olisi pitänyt joidenkin hälytyskellojen soida jo siinä vaiheessa kun henkilökuntaan kuuluva mies ohjeistaa meidät pilkkopimeään hissiin ja kertoo, miten hissin on tarkoitus olla pilkkopimeä ja seposti suuria merkityksiä tälle asialle.

Hissistä ulos astuttuamme näämme vain huoneita täynnä synkkiä maalauksia. Alastomia ihmisiä, luurankoja ja muita omituisia taideteoksia. Okei, me ei kyllä ehkä olla Jennin kanssa kovin taiteellisia ihmisiä. Mutta ehkä se, että meidät ohjeistetaan suoraan Vuittonilta tänne, antoi hieman erilaisen kuvan määränpäästä. No, mehän hihittelimme siellä keskenämme ja pohdimme ääneen, miten me taas tällaiseenkin ollaan jouduttu.
Kiersimme näyttelyn nopeasti, sillä kiireemme ei tuntunut ainakaan helpottavan koko päivän aikana. Noloina hipsimme pois näyttelystä. Pois mennessämme meidät sisään ohjannut mies kysäisi vielä mitä mieltä olimme näyttelystä ja mitä tunteita se meissä herätti. Onneksi kummankin pokerinaama piti vielä tässä vaiheessa.

tyytyväinen uusi omistaja

 Matkamme jatkui kohti metroasemaa, sillä meidän piti päästä nyt kohti suurta tavarataloa, Galeries Lafayttea. Tässä vaiheessa Jennin jalat alkoivat tehdä kuolemaa ja koko päivän syömättömyys alkoi vihdoin heikottaa. Ei vain ollut aikaa ruokailuun. Pääsimme nopeasti tavaratalon eteen, tai siis tavaratalojen. Eteemme avautui valtavia rakennuksia, Lafaytten yksi iso talo miehille, toinen naisille ja vielä kolmas kodin tuotteille. Siinä vaiheessa harmitti jo se, ettei meillä ollut paljoa aikaa ennen tavaratalojen sulkeutumista.

Näin myös työnantajani siellä, hän oli lähtenyt työmatkalle Pariisiin. Sovimme tapaamisen tavaratalon eteen, sillä miun täytyi tuoda Sophialle Helinä-puku tytön synttäreitä varten. Vaihdoimme muutamat sanat ja naureskeltiin miten outoa on nähdä toisemme Pariisissa. Hän antoi miulle rahaa tytön pukua varten ja juuri lähtiessä kysyin vielä häneltä, että miksi ihmeessä tuolla tavaratalossa on vain miesten vaatteita. Työnantaja nauraa kovaan ääneen ja sanoo, että no me ollaan tuolla miesten tavaratalossa. Viereinen talo oli naisille. Sillä hetkellä olo oli tyhmä, mutta sentään omalle hölmöydelle jaksaa melkein aina nauraa. Eihän siinä lukenutkaan kun kissankokoisilla kirjaimilla ''MIEHET''

Juoksimme pikapikaa naisten kenkäosastolle, josta Jenni valitsi itselleen Guessin korkokengät. Itse en kipeillä ja turvonneilla jaloillani jaksanut juurikaan sovitella ja miettiä, joten jätin kengät ostamatta. Mutta siis menkää käymään noissa tavarataloissa ja järjestäkää siihen kunnolla aikaa. Ne ovat valtavia ja niissä riittää katseltavaa. Siitä säntäsimme vielä juuri ennen tavaratalojen sulkeutumista ruokapuolelle, josta keräsin tuliaisiksi suklaata. Viinipuoli meni nenän edestä kiinni ja kyllä meitä hieman suututti.

 Kipeistä jaloista ja väsymyksestä huolimatta päätimme, ettei Eiffeliä jätetä väliin. Suunnaksi siis jälleen metroasema. Alkoi olla jo myöhä, mutta ihmisiä oli vielä paljon liikkeellä. Lähestyessämme Eiffeliä, ilmestyivät myös aina ulkomailla niin kuuluisat katukauppiaat. Tällä kertaa joka hepulla oli myytävänä pieniä ja tosi rasittavasti välkkyviä Eiffel-torneja.  

Tuntui niin hassulta olla silloin siinä, se tuntui niin Pariisilta. Mieleen muistui kaikki ne elokuvat, joissa ollaan ihasteltu Eiffeliä ja haaveiltu sinne pääsystä. Jonothan ovat ilmeisesti aina ihan järkyttävät, jos haluaa mennä huipulle saakka. Meille riitti katsaus maan tasolta. Nähtyämme tämän, suuntasimme hyvillä mielin taas metrolle. Matka taittui pienen mutkan kautta, sillä pysähdyin sellaiseen pakolliseen turistikrääsäputiikkiin ja ostin parit pikkutuliaiset. 

Muutamat vaikeudet voitettuamme, kuvittelimme pääsevämme vihdoin takaisin Disneylandiin. Viimeisen illan kunniaksi oli tarkoitus mennä oikein hienosti ravintolaan syömään ja käydä tekemässä rauhassa vielä viime hetken ostokset Disneylandin kaupoista. Unohtamatta tietenkään sitä Sophian Helinä-mekkoa. No, me hypättiin Disneylandiin menevään junaan. Kröhöm, tai niinhän me luulimme. Istuimme rauhassa ja tyytyväisinä penkeillä, kunnes Jenni huomauttaa etteivät pysäkit ole samoja kuin hänen merkitsemällään metroreitillä. Samalla katsomme, miten ympärillämme oli oikeasti pelkkiä maahanmuuttajia ja myös aika hämärännäköistä porukkaa. Reaktiot olivat luokkaa ''voi helvetin helvetti'', ja eikun juuri ennen päätepysäkkiä junasta ulos. Kolkko ja pimeä juna-asema ja meillä kaiken maailman merkkivaatepussit kätösissä. ''Ryöstäkää meidät!''

 Onneksi paluujuna saapui pian ja pääsimme taas matkalle kohti oikeaa reittiä.Olkaa siis tarkkoina niiden RER-junien kanssa. Niitä on useita. Aina sitä näköjään reissun aikana kerran mokaa jonkun julkisen kulkuneuvon kanssa. Hypättiin ulos ja odotimme sitten taas kerran jossain juna-asemalla uutta junaa, joka jopa oikeasti menisi Disneylandiin. Muistan vain, että odotteluaikaa oli se 20 minuuttia ja  kirosin sitä juna-asemaa, jossa odottelimme. Nimi oli jotain luokkaa Vinsentti, eikä miun ja Jennin huumorintaju enää tuntunut riittävän tähän hommaan.

Oltiin superväsyneitä päästyämme perille. Meidän piti olla perillä noin kello 22. Mehän oltiin vasta  vähän ennen 23.30. Hienosti siis sujui se reissu. Nähtiin kuitenkin, että vielä yksi Disney-kauppa on auki ja juostiin sinne kiireesti. Saimme loput tuliaiset ja löysin Helinä-mekonkin. Juhla-ateriasta ei ollut tietoakaan, mutta aukioleva mäkkäri tarjosi meille sentään purtavaksi Happy Mealit. Jälkeenpäin tää kertomus naurattaa, mutta voin kertoa ettei silloin naurattanut yhtään!
Uni ainakin tuli sinä iltana nopeasti.

 Aamulla jalat olivat mielettömän kipeät ja olo jotenkin tosi nuutunut. Silmät ristissä löntystimme aamupalalle ja siitä huoneeseen pakkaamaan tavaroita. Yllättäen sulloin taas laukkua kiinni samalla istuen sen päällä ja Jenni vielä vieressä vetämässä vetoketjua kiinni. Toki saatua sen kiinni tulee mieleen, että vessassa on vielä meikit ja muut mömmöt odottamassa. Ja sama uudestaan. Lisäksi huomasin saaneeni vielä jonkun miniflunssan.

Onneksi ihana punainen bussimme saapui suoraan hotellin eteen noutamaan meidät kohti lentokenttää. 

 Kuvamateriaalia sen aamun tunnelmista. ''Matkakrapula'' Kolmelta yöltä univelkaa, maailman kipeimmät jalat, paikasta toiseen ravaaminen ja vielä rikki mennyt sormi.

Kirjoitellessani tätä nyt tänne, koko ajan vaan hymyilyttää. Kai se on merkki onnistuneesta reissusta. Surkuhupaisa päivä Pariisissakin on jo nyt yksi huvittava muisto. Disneyland on todellakin maailman onnellisin paikka ja oli ihan huippua päästä sinne juuri ihanan Jennin kanssa. Haluan mennä vielä joskus uudestaan, ja tehdä myös erillisen reissun pelkästään Pariisin keskustan tutkimiseen. Yhtä kokemusta taas rikkaampana. Kyllä kannatti!