torstai 29. toukokuuta 2014

Voihan Pariisi

 Disneylandista kohti Pariisin keskustaa.

Sää ei ollut parhaasta päästä, mutta ei näyttänyt kovin huonoltakaan. Me tytöt päätimme, että Pariisissa pitää olla hienona joten eikun mekot päälle ja hiukset kiharoille. Juna-asemalle kävellessämme olimme hyvällä tuulella ja intoa täynnä. Niin, siis oikeastaan niin kauan ennen kuin lopulta (seikkailtuamme ainakin vartin ympäri juna-asemaa ja kysyen turhaan neuvoa kun kukaan ei osaa kunnon englantia) löysimme lipunmyyntipisteen, johon oli pitkä jono. Seistyämme siinä hetken, tajusimme ettei se jono siitä mihinkään tuntunut liikkuvan. Syypääksi selvisi toiset ulkomaalaiset turistit, jotka eivät osanneet ranskaa, eivätkä oikein liioin ilmeisesti englantiakaan kun kanssakäyminen lipunmyyntitiskillä oli lähinnä viittomista ja epämääräistä möngerrystä. 

45 minuutin jonottamisen jälkeen saimme liput ja pääsimme onneksi nopeasti junaan, joka veisi meidät Outlet-kylään. Siitä matka sitten suunniteltiin jatkuvaksi eteenpäin, kohti keskustaa. Eihän me meinattu löytää koko Outlet-paikkaan ja sitten meidät yllättikin iloisesti vesisade. Sateenvarjoista huolimatta oltiin jo tässä vaiheessa ihan uitettuja koiria. La Vallée Village oli kyllä oikein mukava ja viihtyisä paikka, pieniä merkkiputiikkeja vieri vieressä. Jos sää olisi ollut parempi, olisi varmasti viihdytty siellä paljon kauemmin. Toki myös aika oli rajallinen. Me pyörähdettiin Guessin, Ted Bakerin, Calvin Kleinin, Michael Korssin ja Dieselin liikkeissä. Muuhun ei oikeastaan olisi ollutkaan aikaa, joten suunnattiin takaisin kohti juna-asemaa.

Tuuli yltyi ja sateenvarjo kääntyi nurinpäin, hyökäten kimppuun. Seurauksena tosi paljon verta vuotava sormi, ei laastareita, ei paperia. Vain Jennin laukusta löytynyt kuitti kääreenä. Sillä hetkellä olo oli kurja; sadetta ja tuulta, plus takkivalintana ihan liian vaalea beessi trenssi lähellä verta valuvaa sormea.

 Junassa oli onneksi mukavaa ja lämmintä. Nälkäkin alkoi vaivata, mutta me onnettomat onnistuimme Outletista ulos kävellessämme löytämään kaupasta vain Pringlesejä ja pillimehuviinejä. Kauppa oli iso supermarket, mutta emme vain löytäneet mistään mitään täytettyjä leipiä muistuttaviakaan asioita. Sipsit siis saivat kelvata, niin ja se viini.

Metroa oli helppo käyttää, vaikka onhan kartta iso ja vaihtoja täytyy tehdä useita. Pääsimme helposti kuitenkin Avenue des Champs-Élyséesille. Siellä oli miulle tärkeä kohde, Louis Vuittonin liike. Olin etukäteen säästänyt kuukausia ja päättänyt, että ostan sieltä jonkin pikkulaukun juhliin ja muihin iltamenoihin. Ennen sinne menoa käväisimme nopeasti apteekissa hakemassa laastareita. Liike oli mahtava, monikerroksinen ja tyylikäs. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja ostettuani laukun, mukava mies vielä suositteli meille ihan kulman takana olevaa ''Louis Vuitton taidenäyttelyä'' Näin me ainakin ymmärsimme. No, mehän marssittiin sinne sisään.

Espace culturel Louis Vuitton
 Ehkä meillä olisi pitänyt joidenkin hälytyskellojen soida jo siinä vaiheessa kun henkilökuntaan kuuluva mies ohjeistaa meidät pilkkopimeään hissiin ja kertoo, miten hissin on tarkoitus olla pilkkopimeä ja seposti suuria merkityksiä tälle asialle.

Hissistä ulos astuttuamme näämme vain huoneita täynnä synkkiä maalauksia. Alastomia ihmisiä, luurankoja ja muita omituisia taideteoksia. Okei, me ei kyllä ehkä olla Jennin kanssa kovin taiteellisia ihmisiä. Mutta ehkä se, että meidät ohjeistetaan suoraan Vuittonilta tänne, antoi hieman erilaisen kuvan määränpäästä. No, mehän hihittelimme siellä keskenämme ja pohdimme ääneen, miten me taas tällaiseenkin ollaan jouduttu.
Kiersimme näyttelyn nopeasti, sillä kiireemme ei tuntunut ainakaan helpottavan koko päivän aikana. Noloina hipsimme pois näyttelystä. Pois mennessämme meidät sisään ohjannut mies kysäisi vielä mitä mieltä olimme näyttelystä ja mitä tunteita se meissä herätti. Onneksi kummankin pokerinaama piti vielä tässä vaiheessa.
tyytyväinen uusi omistaja
 Matkamme jatkui kohti metroasemaa, sillä meidän piti päästä nyt kohti suurta tavarataloa, Galeries Lafayttea. Tässä vaiheessa Jennin jalat alkoivat tehdä kuolemaa ja koko päivän syömättömyys alkoi vihdoin heikottaa. Ei vain ollut aikaa ruokailuun. Pääsimme nopeasti tavaratalon eteen, tai siis tavaratalojen. Eteemme avautui valtavia rakennuksia, Lafaytten yksi iso talo miehille, toinen naisille ja vielä kolmas kodin tuotteille. Siinä vaiheessa harmitti jo se, ettei meillä ollut paljoa aikaa ennen tavaratalojen sulkeutumista.

Näin myös työnantajani siellä, hän oli lähtenyt työmatkalle Pariisiin. Sovimme tapaamisen tavaratalon eteen, sillä miun täytyi tuoda Sophialle Helinä-puku tytön synttäreitä varten. Vaihdoimme muutamat sanat ja naureskeltiin miten outoa on nähdä toisemme Pariisissa. Hän antoi miulle rahaa tytön pukua varten ja juuri lähtiessä kysyin vielä häneltä, että miksi ihmeessä tuolla tavaratalossa on vain miesten vaatteita. Työnantaja nauraa kovaan ääneen ja sanoo, että no me ollaan tuolla miesten tavaratalossa. Viereinen talo oli naisille. Sillä hetkellä olo oli tyhmä, mutta sentään omalle hölmöydelle jaksaa melkein aina nauraa. Eihän siinä lukenutkaan kun kissankokoisilla kirjaimilla ''MIEHET''

Juoksimme pikapikaa naisten kenkäosastolle, josta Jenni valitsi itselleen Guessin korkokengät. Itse en kipeillä ja turvonneilla jaloillani jaksanut juurikaan sovitella ja miettiä, joten jätin kengät ostamatta. Mutta siis menkää käymään noissa tavarataloissa ja järjestäkää siihen kunnolla aikaa. Ne ovat valtavia ja niissä riittää katseltavaa. Siitä säntäsimme vielä juuri ennen tavaratalojen sulkeutumista ruokapuolelle, josta keräsin tuliaisiksi suklaata. Viinipuoli meni nenän edestä kiinni ja kyllä meitä hieman suututti.
 Kipeistä jaloista ja väsymyksestä huolimatta päätimme, ettei Eiffeliä jätetä väliin. Suunnaksi siis jälleen metroasema. Alkoi olla jo myöhä, mutta ihmisiä oli vielä paljon liikkeellä. Lähestyessämme Eiffeliä, ilmestyivät myös aina ulkomailla niin kuuluisat katukauppiaat. Tällä kertaa joka hepulla oli myytävänä pieniä ja tosi rasittavasti välkkyviä Eiffel-torneja.  

Tuntui niin hassulta olla silloin siinä, se tuntui niin Pariisilta. Mieleen muistui kaikki ne elokuvat, joissa ollaan ihasteltu Eiffeliä ja haaveiltu sinne pääsystä. Jonothan ovat ilmeisesti aina ihan järkyttävät, jos haluaa mennä huipulle saakka. Meille riitti katsaus maan tasolta. Nähtyämme tämän, suuntasimme hyvillä mielin taas metrolle. Matka taittui pienen mutkan kautta, sillä pysähdyin sellaiseen pakolliseen turistikrääsäputiikkiin ja ostin parit pikkutuliaiset. 

Muutamat vaikeudet voitettuamme, kuvittelimme pääsevämme vihdoin takaisin Disneylandiin. Viimeisen illan kunniaksi oli tarkoitus mennä oikein hienosti ravintolaan syömään ja käydä tekemässä rauhassa vielä viime hetken ostokset Disneylandin kaupoista. Unohtamatta tietenkään sitä Sophian Helinä-mekkoa. No, me hypättiin Disneylandiin menevään junaan. Kröhöm, tai niinhän me luulimme. Istuimme rauhassa ja tyytyväisinä penkeillä, kunnes Jenni huomauttaa etteivät pysäkit ole samoja kuin hänen merkitsemällään metroreitillä. Samalla katsomme, miten ympärillämme oli oikeasti pelkkiä maahanmuuttajia ja myös aika hämärännäköistä porukkaa. Reaktiot olivat luokkaa ''voi helvetin helvetti'', ja eikun juuri ennen päätepysäkkiä junasta ulos. Kolkko ja pimeä juna-asema ja meillä kaiken maailman merkkivaatepussit kätösissä. ''Ryöstäkää meidät!''

 Onneksi paluujuna saapui pian ja pääsimme taas matkalle kohti oikeaa reittiä.Olkaa siis tarkkoina niiden RER-junien kanssa. Niitä on useita. Aina sitä näköjään reissun aikana kerran mokaa jonkun julkisen kulkuneuvon kanssa. Hypättiin ulos ja odotimme sitten taas kerran jossain juna-asemalla uutta junaa, joka jopa oikeasti menisi Disneylandiin. Muistan vain, että odotteluaikaa oli se 20 minuuttia ja  kirosin sitä juna-asemaa, jossa odottelimme. Nimi oli jotain luokkaa Vinsentti, eikä miun ja Jennin huumorintaju enää tuntunut riittävän tähän hommaan.

Oltiin superväsyneitä päästyämme perille. Meidän piti olla perillä noin kello 22. Mehän oltiin vasta  vähän ennen 23.30. Hienosti siis sujui se reissu. Nähtiin kuitenkin, että vielä yksi Disney-kauppa on auki ja juostiin sinne kiireesti. Saimme loput tuliaiset ja löysin Helinä-mekonkin. Juhla-ateriasta ei ollut tietoakaan, mutta aukioleva mäkkäri tarjosi meille sentään purtavaksi Happy Mealit. Jälkeenpäin tää kertomus naurattaa, mutta voin kertoa ettei silloin naurattanut yhtään!
Uni ainakin tuli sinä iltana nopeasti.

 Aamulla jalat olivat mielettömän kipeät ja olo jotenkin tosi nuutunut. Silmät ristissä löntystimme aamupalalle ja siitä huoneeseen pakkaamaan tavaroita. Yllättäen sulloin taas laukkua kiinni samalla istuen sen päällä ja Jenni vielä vieressä vetämässä vetoketjua kiinni. Toki saatua sen kiinni tulee mieleen, että vessassa on vielä meikit ja muut mömmöt odottamassa. Ja sama uudestaan. Lisäksi huomasin saaneeni vielä jonkun miniflunssan.

Onneksi ihana punainen bussimme saapui suoraan hotellin eteen noutamaan meidät kohti lentokenttää. 

 Kuvamateriaalia sen aamun tunnelmista. ''Matkakrapula'' Kolmelta yöltä univelkaa, maailman kipeimmät jalat, paikasta toiseen ravaaminen ja vielä rikki mennyt sormi.
Kirjoitellessani tätä nyt tänne, koko ajan vaan hymyilyttää. Kai se on merkki onnistuneesta reissusta. Surkuhupaisa päivä Pariisissakin on jo nyt yksi huvittava muisto. Disneyland on todellakin maailman onnellisin paikka ja oli ihan huippua päästä sinne juuri ihanan Jennin kanssa. Haluan mennä vielä joskus uudestaan, ja tehdä myös erillisen reissun pelkästään Pariisin keskustan tutkimiseen. Yhtä kokemusta taas rikkaampana. Kyllä kannatti!

9 kommenttia:

  1. Oli toi meidän Pariisi-päivä vaan semmonen surkeiden sattumusten sarja, silloin lähinnä kyllä itketti... mutta töissä taukohuoneessa kun selostin tätä niin kaikki lähinnä nauroivat, myös minä mukaan lukien :D Ja loppujen lopuks täytyy todeta, että hauskat muistothan meille jäi, ja Disneyland oli just sellanen kun oltiin haaveiltukin! Pakko kyllä palata joskus uudestaan, sekä Pariisiin että Disneylandiin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vielä me palataan! <3 viimestään sit kun lähetään ostamaan meidän hotelli ;-) ja todellakin, loppujen lopuksi huono tuuri kääntyy jo huumoripuolelle :D

      Poista
  2. Äh, nyt kun on lukenut näitä teidän juttuja, niin munkin on varmaan _pakko lähteä tuonne tässä lähitulevaisuudessa. Josko sitä edes yhden lapsuudenhaaveen saisi toteutettua. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Se on sellanen mikä pitää kokea vähintäänki kerran elämässä <3

      Poista
    2. Josko vaikka ensi kesänä sitten. ^__^ Meinasin, että olisin lähtenyt jo nyt kesälomalla, mutta tuleekin vähän tyyriimmäksi reissu, ku olin ajatellu. :D

      Poista
  3. Kiitos tästä koko reissuraportista! Mukavaa luettavaa oli ja usein ne harmillisetkin kokemukset tosiaan muuttuu jälkikäteen hauskoiksi :D Kivaa kesää! Yst.terv. Katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, täysin totta! :-) ja laitan ehdottomasti ostoksista vielä oman postauksensa heti kun palailen reissusta! :)

      Poista
  4. Ainiin, laitahan kuvaa ostoksista - varsinkin tuo Vuittonin kaukku kiinnostaa :)

    VastaaPoista