Disneyland Part 2

 Jatkoa seuraa. Tässä osassa keskityn nyt näihin Disneylandin laitteisiin. Huomasimme heti, että jonoa on joka paikkaan melkoisen paljon vaikka kyseessä olikin arkipäivä. Suuntasimme Dumboon, sillä siihen oli jonoa ''vain'' 30 minuuttia. Onneksi sää oli lämmin ja aurinko paistoi, niin ei se jonottelu niin kamalaa ollut.

 Laite oli hyvä ja helppo aloitus huvipuistopäivällemme. Kyyti oli leppoisaa ja tuuli viilensi mukavasti.

 Kuljimme useaan kertaan tämän karusellin ohi, mutta emme kokeneet tätä niin pakolliseksi käynniksi joten jätimme väliin. Tosin viimeisenä päivänämme juuri ennen huvipuistosta lähtöä kävimme kuitenkin pyörähtämässä tässäkin, ihan vain kun oli niin vähän jonoa.

 Dumbo-kyydin jälkeen aloimme pohtia minne suuntaisimme syömään. Pizzeria Bella Notte kuulosti hauskalta, joten suuntasimme suoraan sisään. Ei tullut yllätyksenä, että sielläkin täytyi jonottaa ja pöydät olivat sisätiloissa ihan täynnä. Ruokalistalta sai valita bolognese pastaa, lasagnea tai jotain kolmen täytteen pitsaa (emme ihan ymmärtäneet mitä ne täytteet olivat). Tunnelma oli kiireinen ja stressaantunut, enkä juuri voi kehua ravintolan henkilökuntaa ystävälliseksi. Saimme kuitenkin ateriat eteemme ja löysimme ulkoa istumapaikan.

 Ravintolan vierestä löytyi muuten ensimmäinen tuttu Disney hahmo!

Siinä kiireessä sitten Jennikään ei saanut jugurtilleen lusikkaa, mutta hommahan toimi tietysti haarukallakin mainiosti. Lähinnä koko homma loppujen lopuksi vain nauratti.

 Mahat täynnä ruokaa totesimme Liisan labyrintin sopivan seuraavaksi kohteeksi. Siellä sai kävellä ja vajutella mahaa, ja sisään pääsi heti!

 Ulkonäköön oli panostettu täälläkin mielettömästi ja labyrintti oli hauskasti suunniteltu. Jälleen piti kiinnittää huomiota pieniin hauskoihin yksityiskohtiin eikä vain kävellä kiireesti labyrtinin läpi.

 Turisti-Jenni järkkärinsä kanssa ;-)

 Labyrinttia sai kiertää rauhassa omaan tahtiinsa, mikä rauhoitti mukavasti mieltä. Sitä helposti itsekin stressaantuu kun ihmiset ympärillä ovat kiireisiä ja ohittelevat. Ihan tosi, meitä ei ole ohitettu jonoissa koskaan niin paljon kuin tällä matkalla. Suomessa joku ärähtäisi heti siirtymään suosiolla jonon perälle. Täällä ohittelu sujui ihmisiltä ilman kenenkään huomiota.

 Labyrintin lopussa pääsimme kiipeämään linnaan ja näkemään laajemmin miltä huvipuisto näyttää taas vähän eri näkökulmasta.

Mad Hatter's Tea Cups

 Emme tietenkään voineet jättää välistä Hullun Hatuntekijän teekuppeja. Tässä laitteessa jono liikuu tosi nopeasti. Hihittelimme laitteessa kuin pikkutytöt, olihan se nyt aika mukavaa pyöriä ympäri söpöissä kupposissa.

Pyörityksen jälkeen suunnistimme huvipuiston Adventurelandiin, josta löysimme heti hienon merirosvolaivan. Kannelle sai mennä katselemaan paikkoja, varsinaista laitetta tässä ei siis ollut.

 Vierestä löytyi kuitenkin jotain, mistä molemmat innostuimme välittömästi. Pirates of the Caribbean-kyltti jonka alapuolelta pääsi pimeään tunneliin. Tiesimme, että jotain hienoa oli taas luvassa. Itse Mustan helmen kirous-elokuvahan perustuu tähän huvipuistolaitteeseen. Laitteen musiikkia ja tilanteita on otettu elokuvaan. Pitkän matkan pimeää tunnelia kuljettuamme pääsimme lopulta itse laitteeseen, veneajelulle kohti Karibian yötä. Matkalla näkyi niin hienoja asioita, etten edes osaa kirjoittaa siitä. Koko homma vaan oli toteutettu tosi tarkkaan ja tosi upeannäköisesti. Ajelun aikana pääsi hyvin mukaan merirosvotunnelmaan.

 Adventurelandista löytyi myöskin arabialainen basaari, sekä tietenkin Aladdin-teemaisia asioita.

 Kahvilapaikka oli ikävä kyllä kiinni, olisimme mielellämme varmasti kurkistaneet sisään. Meillä oli siinä mielessä myös huono tuuri että Aladdin-aiheinen taikamattolaite oli studioiden puolella ilmeisesti remontissa.

 ''Moi Olaf!!'' Kuljimme useiden putiikeiden ohi joissa oli ihani näyteikkunoita.

 Disneyhahmoja käveleksimässä puistossa näkyi yllättävän vähän, ja kun näkyi joku hahmo, oli pitkä jono tervehtimistä varten taattu. Tyydyimme räpsäisemään Rapunzelistakin vain kuvan, ehkä emme kuitenkaan olisi sopineet sinne lapsien sekaan jonottamaan vaikka olisimme varmasti halanneet ja hihitelleet lujempaa kuin ne lapsoset!

Aika olikin kulunut todella nopeasti, ja muistimme paraatin alkavan aivan pian. Se oli ehdottomasti yksi hienoimmista asioista, jonka koimme huvipuistossa. Sitä ei kannata missata. Hyvät paikat kadun vierestä kannattaa varata hyvissä ajoin, jos haluaa nähdä jotain. Meitä ärsytti ne monet pitkät ihmiset aivan edessä kun me yritimme välillä kuikuilla kaikista mahdollisista väleistä nähdäksemme kaiken mitä paraatikadulla tapahtuu. Mutta tätä paraatia voisin ylistää loputtomiin, mahassa tuntui jännittävä ja onnellinen tunne. Ilon kyyneleet olivat ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana lähellä.

Pari kuvaa paraatista..

 Come step inside this storybook
You’ll be amazed each time you look
And marvel at the magic all around you

As pixie dust falls from a star
It touches you and here you are
One wish away from all you’ve dreamed

This world of wonders
A place like no other on earth

Magic Everywhere !
All that you imagine
Celebrate the pageant
Before your eyes !

 In a world of light
We all come together
Neverland’s forever
For all our lives

 Celebrating 20 years of joy and laughter
Memories you’ll keep long after
Sharing all the magic everywhere
Friends come from
Every corner of the world
To feel the magic
That is real

 Celebrating 20 years of joy and laughter
memories you’ll keep long after
Disneylands’s the place where
Joy lights up each face there
Wheter the young and young at heart
Share dreams of a lifetime
Finding right from the start
Magic Everywhere (Celebrate ! celebrate ! celebrate !)

Me innostuttiin muuten mielettömän paljon paraatin aikana soivasta Magig Everywhere-kappaleesta. Se sopi siihen hetkeen täydellisesti ja sain hotellihuoneessakin kuunnella Jennin hyräilyjä kappaleesta. Ei varmasti pääse unohtumaan. Sanoitukset kuvien välissä kertovat juuri kaiken olennaisen.

Paraatin jälkeen jalat alkoivat olla sitä mieltä, että oli aika mennä käymään hetkeksi hotellihuoneella. Suuntasimme hakemaan matkalaukkumme ja nappasimme hotellihuoneemme avaimet. Kaikki sujui tosi ripeästi ja saimme taas todella ystävällistä palvelua. Huoneemme oli varmaan koko kerroksen perimmäisessä nurkassa, ainakin siltä tuntui kipeiden jalkojen kanssa. Pysähdyimme kuitenkin ennen sinne pääsyä vielä hotellissa sijaitsevaan pikkuputiikkiin, josta löytyi paljon samoja tuotteita kuin Disneylandinkin kaupoista.

Huoneemme oli ensimmäisessä kerroksessa ja näkymämme olivat suoraa veden äärelle. Koko huone oli tosi viihtyisä ja meille sopivankokoinen. Makoilimme vain hetken sängyllä ja hörpimme hotellin putiikista ostamaamme viiniä.  Paljon kehuttu huvipuiston ilotulitus oli vielä nähtävä ja halusimme myös ehtiä tekemään pieniä ostoksia, joten loppujen lopuksi makoilumme jäi melko lyhyeksi. 

 Ehdimme juuri ja juuri sisälle Disneylandiin ennen tämän mahtavan shown alkamista. Kumpikin tuijottaa linnaa kohti silmät säkenöiden ja henkeään haukkoen. Ainoat sanat mitä toisillemme vaihdoimme esityksen aikana olivat ''vau'' ja ''ei oo totta miten hienoa'' Jenni väsäilee videota reissultamme, joten siinä näätte hieman paremmin mitä tarkoitan tällä showlla. Kuulimme mahtavia kappaleita elokuvista, näimme hienoja kohtauksia ja ihastelimme ilotulituksia. Olin jälleen kerran niin lähellä, etten pillahtanut itkuun.

Shown päätyttyä totesimme vain ''Nyt vomme kuolla onnellisina'', eikä juuri enempää sanoja tarvittu. Se oli täydellinen lopetus päivälle enkä olisi voinut toivoa enempää. Ihmiset kävelivät pois jo pimeästä, hiljenevästä huvipuistosta.

Mainitsin päivän täydellisestä lopetuksesta. Oikeastaan täydellinen lopetus oli se, kun päätimme vielä lähteä ottamaan drinkit hotellimme baariin. En ole koskaan tavannut niin mukavaa baarin henkilökuntaa. Meidät ohjattiin suoraan pöytään ja meille suositeltiin hyviä juomia. Lisäksi pöytään kuskattiin herkkuja! Tämä meidät pöytään ohjannut mukava mies kyseli meiltä paljon, ja juttelimme tovin Suomesta ja matkastamme.

Halusimme tilata vielä siiderit, mutta ainoa jota saimme, oli Magners. Pariisissa ei tosiaan oikein tunneta siideriä, he sanoivat ettei koko baarista löydy muuta kuivaa kuin Magners. Eikä koko reissun aikana juuri muutenkaan siidereitä näkynyt. Jotain satunnaista vain. Joimme hieman neniämme nyrpistellen puoliksi yhden Magnerssin ja lähdimme väsyneinä sekä hyvin hyvin onnellisina huoneeseemme nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi luvassa lisää huvipuistolaitteita sekä tietenkin Walt Disney Studios.